#vedetvaarassa #saveviinivaara

Suojellaan Viinivaara!

Vedet vaarassa

Luonnontilaiset lähteet ovat harvinaisia koko maassa. Lähteiden tila on romahtanut, ja siksikin Viinivaara on erittäin arvokas paikka. Viinivaaran vedet ovat kuitenkin olleet uhattuina jo pitkään, sillä Oulun kaupungin suunnitelmissa aluetta on kaavailtu kaupungin varavesijärjestelmäksi, jossa pohjavettä sekoitettaisiin nykyisiin puhdistettuihin pintavesiin. Näin ollen kaupunkilaiset esimerkiksi huuhtelisivat vessanpönttöjään Viinivaaran vedellä.

Hankkeella olisi toteutuessaan merkittäviä haittavaikutuksia alueen luontoon. Vedenotto ei tuhoaisi yksistään lähteitä vaan myös puroja, järviä sekä soita.

Haluammehan säilyttää tämän arvokkaan lähdekokonaisuuden tuleville sukupolville? Mikäli olet samaa mieltä, pidä ääntä asiasta jakamalla vaikkapa tämä sivu sosiaalisessa mediassa. Vetoa myös päättäjiimme.

Lue hankkeesta lisää alta!

Vedet vaarassa

Luonnontilaiset lähteet ovat harvinaisia koko maassa. Lähteiden tila on romahtanut, ja siksikin Viinivaara on erittäin arvokas paikka. Viinivaaran vedet ovat kuitenkin olleet uhattuina jo pitkään, sillä Oulun kaupungin suunnitelmissa aluetta on kaavailtu kaupungin varavesijärjestelmäksi, jossa pohjavettä sekoitettaisiin nykyisiin puhdistettuihin pintavesiin. Näin ollen kaupunkilaiset esimerkiksi huuhtelisivat vessanpönttöjään Viinivaaran vedellä.

Hankkeella olisi toteutuessaan merkittäviä haittavaikutuksia alueen luontoon. Vedenotto ei tuhoaisi yksistään lähteitä vaan myös puroja, järviä sekä soita.

Haluammehan säilyttää tämän arvokkaan lähdekokonaisuuden tuleville sukupolville? Mikäli olet samaa mieltä, pidä ääntä asiasta jakamalla vaikkapa tämä sivu sosiaalisessa mediassa tai kirjoittamalla sanomalehteen. Vetoa myös päättäjiimme!

Lue hankkeesta lisää alta!

Suojelu

Tälle sivustolle on koottu huomioita ja mielipiteitä Oulun kaupungin ja sen vesilaitoksen,liikelaitos Oulun Veden hankkeesta varmistaa kaupungin talousveden saanti silloinkin, jos nykyisen raakaveden saaminen Oulujoesta ei olisi mahdollista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on toimittu kymmeniä vuosia, mutta valmista ei ole oikein tullut. Suurimpana syynä hitauteen on ollut se, että vedensaannin varmistaminen on tahdottu tehdä vain yhdeltä, muiden kuntien alueella sijaitsevalta Viinivaaran seudulta, vaikka muitakin mahdollisuuksia tavoitteen saavuttamiseksi olisi. 

Hankkeella on ollut monta nimeä ja vaihetta, mutta päämääränä näyttää olevan ottaa alueelta niin paljon vettä kuin laki sallii. Ongelmana on se, että suunniteltu vedenotto vaikuttaisi haitallisesti suunnitellun vedenottoalueen suojeltuihin luontoarvoihin, mm. Natura-suojellun Kiiminkijoen vesistöön, Viinivaaran ainutlaatuiseen lähteikköalueeseen ja suojelualueisiin sekä Olvassuon Natura-alueisiin. Kunnat, joiden alueella suunniteltu vedenottoalue sijaitsee vastustavat hanketta, samoin suurin osa alueen maanomistajista, asukkaista ja mökkiläisistä.

Jo toisena peräkkäisenä kesänä Oulun seudulla on saatu kokea pitkä vähäsateinen jakso, joka on kuivattanut viimeisetkin vesirippeet ojien pohjilta, madaltanut pohjavesiä ja laskenut jokien virtaamat minimiin. Nuorittajoella lähes seisova vesi on saanut aikaan leväesiintymän, jota joella ei liene aiemmin nähty.

Paikalta otetuista vesinäytteistä löydetyt levät kuuluvat haitallisiin sinilevälajeihin, jotka voivat muodostaa levämyrkkyjä. Toivottavasti loppukesän ja syksyn sateet korjaavat tilannetta paremmaksi.

Suunniteltu vedenotto Viinivaarasta jouduttaisiin todennäköisesti keskeyttämään tällaisten alivirtaamakausien vallitessa. Vesihankkeen suunnitelmissa arvioidut virtaamien vähenemiset olisivat kohtalokkaita alueen jokien ja pienvesien selviämiselle kuivista kausista. Ilmastomuutoksen skenaarioiden mukaan kuivat jaksot ovat tulleet koko Euroopan alueelle jäädäkseen ja niiden toistuvuus tihentynee entisestään. Miksi siis toteuttaa suurehkon kaupungin kymmenien miljoonien hintainen hanke näin riskialttiiden vesien varaan, kun vaihtoehtojakin on?

Varsinais-Suomen ELY-keskus on 4.9.2018 antanut lausuntonsa Viinivaaran vedenottohanketta koskevien Olvassuon Natura-arvioinnin ja Kiiminkijoen Natura-arvioinnin täydennyksistä. Lausunto päättyy toteamiseen: ”Vedenotolle ei voida myöntää lupaa, koska hanke merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja,joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.”

Useat ennakkotapaukset EU-alueelta osoittavat, että hyvinkin pienet haittavaikutukset Natura-alueille ovat evänneet luvansaannin hankkeille. EU:n tuomioistuimen tapauksessa C-127/02 (Waddenzee) todettiin varovaisuusperiaatteen mukaisesti, että epäselvissä tapauksissa vaikutukset arvioidaan vakavimman mahdollisesti aiheutuvan haitan mukaan. Jos ei ole objektiivisesti arvioituna osoitettu, että merkittävää haittaa ei aiheudu, niin haittaa on lupa-asiassa tarkasteltava merkittävänä. Joissakin tapauksissa pienikin (1,5 %) ensisijaisen luontotyypin häviäminen tai osittainen ja korjaamaton tuhoutuminen voi olla merkittävä heikentävä vaikutus Natura-alueen luontoarvoille.

VSELYn lausunto on kokonaisuudessaan luettavissa tästä.

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri, Iijoen suojeluyhdistys ja Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ovat jättäneet 4.4.2018 päivätyn mielipiteensä aluehallintoviranomaiselle Viinivaaran vesihankkeesta. Järjestöt vaativat lainsäädännön perusteella veden ottoluvan kieltämistä.


Vaatimus
Lupaa pohjaveden ottoon eikä poikkeuslupaa joidenkin lähteiden tuhoamiseen tule myöntää. Hanke on vesilain, vesienhoitolain ja luonnonsuojelulain vastainen. Jos lupa kuitenkin annetaan, valmistelulupaa ei tule myöntää ennen luvan lainvoimaisuutta.
Perustelut
Oulun Vesi liikelaitos hakee vesilain (587/2011) 4 luvun 4 §:n mukaista lupaa ottaa pohjavettä Viinivaaran ja Kälväsvaaran pohjavesialueilta keskimäärin 11000 kuutiota vuorokaudessa yhteensä 11 vedenottamosta, joista 9 sijaitsee Viinivaaran pohjavesialueilla ja 2 Kälväsvaaran alueella. Kolmen luonnontilaisen lähteen tilan heikentämiselle haetaan poikkeuslupaa (vesilain 2 luvun 11 §:n 2 mom). Lisäksi haetaan vesilain 3 luvun 16 §:n mukaista valmistelulupaa toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta.

Hakemus koskee oikeutta rakentaa seuraavat vedenottamot ja kaivoalueet:
Katosharju K7   300-500 m3/d
Viinivaara AK7   1100-1500 m3/d
Viinivaara MV9   400-600 m3/d
Viinivaara MV9/3   400-600 m3/d
Viinivaara 8/1   1200-1600 m3/d
Viinivaara Por73   400-600 m3/d
Viinivaara Por11/5   1300-1700 m3/d
Viinivaara V4   800-1200 m3/d
Hanganvaara Por49   500-900 m3/d
Kälväsvaara 5/3   1300-1700 m3/d
Kälväsvaara Por25   1300-1700 m3/d

Viinivaarasta on suunniteltu hyödynnettävän 8000 kuutiota vuorokaudessa ja Kälväsvaaran alueelta 3000. Ottamokohtaiset vuorokautiset maksimit ovat enimmäisvesimäärien kuukausikeskiarvoja. Ottamokohtaisten vedenottomäärien maksimiarvojen summa on suurempi kuin pohjavedenoton yhteenlaskettu enimmäismäärä 11000 m3/d. Hakemuksen mukaan vedenoton painopistettä voidaan siten tarvittaessa siirtää alueelta toiselle pienentämättä kuitenkaan pohjavedenoton enimmäismäärää 11 000 m3/d. Epäselväksi jää, mikä on lopulta ottamokohtainen maksimiottomäärä.
Muutoksena aiempaan hakemukseen kokonaan pohjaveden käyttöön siirtymisestä kanta-Oulussa on luovuttu. Pohjaveden hankinta-alueesta on karsittu Vaanaharju-Kiviharjun, Sarvivaaran ja Pitääminmaan alueet. Oulujoen pintavesi säilyy pääraakavesilähteenä, mutta hakemuksen mukainen määrä pohjavettä olisi jatkuvassa käytössä. Ratkaisun on tarkoitus täyttää tavoite poikkeustilanteisiin varautumisesta ja vedenhankinnan varmuuden parantamisesta. Viinivaara-vaihtoehtoa pidetään kokonaistaloudellisesti edullisimpana ratkaisuna, jolla kyetään parhaimmin ja varmimmin vedenhankinnan turvaamiseen pintaveden rinnalla.
Tosiasiassa vaihtoehto ei ole kokonaistaloudellisin. Se on ehkä mieluisin joillekin, kun alunperin on ollut tavoitteena saada pohjavesi myös Oulun raakavedeksi. Tavoite myös rajasi ympäristövaikutusten arviointimenettelyn koskemaan vain pohjaveden ottoa ja vain Viinivaaran alueelta, johon lukeutuivat Kälväsvaara, Vaanaharju-Kiviharju, Sarvivaara, Pitääminmaa ja Kokkomaa (Viinivaaran pohjavesihanke, ympäristövaikutusten arviointiohjelma 8.12.2000 ja arviointiselostus 16.4.2002).
Aika on kulutettu Viinivaara-Kälväsvaara -vaihtoehdon edistämiseen ja samalla laiminlyöty muiden varteenotettavien vaihtoehtojen tasapuolinen selvittäminen aidosti kokonaistaloudellisen ratkaisun löytämiseksi. Siitä seuraten hakemuksessa vedotaan siihen, että pohjavesihanke on yleisen edun vaatima. Pohjavesihanke ei kuitenkaan ole yleisen edun vaatima, vaan kriisi- ja poikkeustilanteissa vedensaannin ja -jakelun varmistaminen II luokan mukaisesti, jolloin varavesilähteestä on saatavissa vettä vähintään 50 l/as/d. Sen vaatimuksen täyttää hyvin usea tiedossa oleva vaihtoehto ja ilman mittavia heikennyksiä luonnon monimuotoisuudelle ja vesien tilalle. Esimerkkejä toimivista vaihtoehdoista on esimerkiksi Oulun vedenhankinnan monitavoitearvioinnissa, jonka loppuraportti on julkaistu 12.8.2014 (hakemuksen liite 28).

Aikaa tuhlataan edelleen yleisen edun vastaisesti, vaikka on käynyt selväksi, että Viinivaaran-Kälväsvaaran hanke myös nykyisessä muodossaan on luonnonsuojelulain 64 pykälän vastainen:
”Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää.”
”Lain 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.
Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto.
Valtioneuvoston on 2 tai 3 momentin nojalla tekemässään hankkeen tai suunnitelman toteuttamista koskevassa päätöksessä määrättävä Natura 2000 -verkoston yhtenäisyydelle tai luonnonarvoille aiheutuvien heikennysten korvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Toimenpiteiden kustannuksista vastaa hankkeen tai suunnitelman toteuttaja. Kustannusvastuuta voidaan kohtuullistaa ottaen huomioon hankkeen tai suunnitelman perusteena oleva yleisen edun kannalta pakottava syy.”

Oulun Vesi liikelaitos ei ole hakenut valtioneuvostolta poikkeuslupaa, vaikka sekä Metsähallitus että Varsinais-Suomen ELY-keskus (hakemuksen 2017 päivitetyn Kiiminkijoen Natura-arvion liitteet nrot 9 ja 10) ovat virkavastuulla lausuneet, että ennalta objektiivisesti arvioiden ei ole poissuljettua, että hakemuksen mukainen pohjavedenottohanke ei merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, jotka ovat olleet Natura-kohteen valintaperusteena Kiiminkijoen ja Olvassuon osalta. Molemmissa lausunnoissa tuodaan perustellusti esille hakijan selvitysten heikkoudet, kielteisten vaikutusten johdonmukainen vähättely sekä suoranainen ammattitaidon puute, mikä tulee esille etenkin arvioissa vedenoton vaikutuksista Olvassuon lähdevesistä riippuvaisiin suotyyppeihin. Niiden osuus Olvassuon aapasuotyypeistä on pieni ja keskittyy suon etelälaidalle. Pohjaveden vähenemisen arvioidaan vaikuttavan heikentävästi siitä riippuvaisiin suotyyppeihin etenkin pitemmän ajan kuluessa. Nämä ympäristöään selvästi rehevämmät suotyypit ovat monimuotoisuudeltaan koko Olvassuon Natura-alueen arvokkaimpia. Hakija on tulkinnut tilanteen siten, että näin pienen osan heikentyminen ei juuri heikennä Olvassuon Natura-alueen välipintaisten aapasoiden suotyyppien kokonaisuutta, siis ikäänkuin suotyyppien laadulla ei ole mitään väliä, kunhan määrä pysyy suurin piirtein ennallaan.

Lähteet ja lähdepurot
Poikkeusta lähteiden Isohete, Hanganvaara N ja Hanganvaara tuhoamiseen haetaan, koska ”pohjavedenotto muuttaa lähteiden ominaispiirteitä siten, että niiden luonnontila on vaarassa muuttua.” Hakemuksen mukaan vaikutus on suuri moneen muuhunkin lähteeseen (esimerkiksi taulukko 29), joten on todennäköistä, ettei merkittävä heikennys koskisi vain mainittuja kolmea lähdettä.
Hankealueen lähteet ja lähdepurot -luontotyypin edustavuus on poikkeuksellinen. Alueen lähteitä eivät voi korvata esimerkiksi Puolangan vaara-alueen lähteet, koska ne ovat erityyppisiä. Toisekseen hakija edelleen esittää korvaaviksi lähteiksi jo suojeltuja lähteitä, kuten Venkaan lähdettä, tai kunnostamista edellyttäviä lähteitä, kuten Pyöriäsuon NE (ID 367) . Esitetyillä keinoilla ei kuitenkaan millään tavoin korvata lähteet ja lähdepurot -luontotyypin heikennyksiä eikä paranneta lähdeluonnontilaa, joka on todettu erittäin heikoksi.
Vesilain edellyttämät poikkeusluvan myöntämisperusteet eivät täyty: Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä lupaviranomaisen luvasta säädetään (vesilain 2 luvun 11 §).

Vesilain muu vastaisuus
Lupahakemus on hylättävä myös vesilain 3 luvun 4 §:n perusteella. Pykälässä säädetään, että lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos:
1) hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua; tai
2) hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.
Lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.
Kuten todettua yleinen etu ei vaadi luvan myöntämistä, koska varavesijärjestelmäksi on useita toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Viinivaaran-Kälväsvaaran hanke aiheuttaisi toteutuessaan huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteissa ja vesiluonnossa sekä melko välittömästi että pitkän ajan kuluessa enenevästi- paitsi vesilain myös vesienhoitolain vastaisesti.

Vesienhoitolain vastaisuus
Lisäksi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä 12.12.2012 (nro 12/0363/1) todettiin, että hanke on Nuorittajoen ja Ison Olvasjärven osalta vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden vastainen. Myös tältä osin vaikutus on edelleen kielteinen, vaikka ottomääriä onkin pienennetty. Vuoden 2013 arvion mukaan Nuorittajoki on tyydyttävässä ja Iso Olvasjärvi välttävässä tilassa. Myös Kiiminkijoen Natura-ohjelmaan kuuluva Iso-Timonen on luokiteltu ja todettu vuonna 2013 olevan tyydyttävässä tilassa. Metsähallituksen lausunnon mukaan vaikutus Isoon Olvasjärveen olisi lähes sama kuin aiemmalla hankkeella, sillä pohjaveden virtauksessa järveen tapahtuisi vain lievä väheneminen – 35 prosentista 31 prosenttiin. Järven tilan paraneminen välttävästä tilasta estyisi vesienhoitolain vastaisesti sen lisäksi, että pohjavesivaikutuksen väheneminen heikentäisi järven Natura-suojeluarvoja. Samaten arvellaan hyvän tilan saavuttamisen olevan vaikeaa Nuorittajoella hankkeen vaikutuksista johtuen – sekä suoraan vedenlaatuun ja virtaamiin alivirtaamakautena että välillisesti Sorsuanojan tilan heikentymisen kautta.

Valmisteluluvalle ei perusteita
Vesilain 3 luvun 16 §:n mukaan valmistelulupa voidaan myöntää, jos:
1) valmistelevat toimenpiteet voidaan suorittaa tuottamatta muulle vesien käytölle tai luonnolle ja sen toiminnalle huomattavaa haittaa; ja
2) kyseisten toimenpiteiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa ennalleen siinä tapauksessa, että lupapäätös kumotaan tai luvan ehtoja muutetaan.
Jos lupa myönnetään, valmistelulupa tulee kuitenkin evätä, koska pohjavedenoton vaikutukset Olvassuon ja Kiiminkijoen Natura-ohjelman kohteille ovat tärkeitä kynnyskysymyksiä hankkeen toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa. Siten hanke vaatii valitusprosessin arvion luonnonsuojelulain Natura-pykälien ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Metsähallituksen Natura-lausuntojen merkityksestä siihen. Kaikkinainen pohjavedenoton valmistelu on tarpeetonta ja aiheuttaisi vain turhia vaikutuksia hankealueella.

 


Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Esko Saari puheenjohtaja Merja Ylönen sihteeri

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry
Pirkko-Liisa Luhta puheenjohtaja Leena Puhakka sihteeri

Iijoen suojeluyhdistys ry
Pekka Kaukko puheenjohtaja Eero Moilanen varapuheenjohtaja

Suora lainaus Viinivaaran vedenottohankkeen julkaisusta: ”Suurin vaikutus kohdistuu Sorsuanojaan, missä suualueen virtaamat pienentyvät tarkastelutilanteissa noin 5–37 %.”

Julkaisun mukaan suurin vähennys, noin 37%, tapahtuu alivirtaaman aikaan, joka vallitsee myös alla olevan kuvan ottohetkellä (22.8.2018). Joka kolmannesta kivenvälistä taitaa silloin jo pöllähtää kuiva hiekka. Kun kyseessä on Natura-suojellun vesistön arvokas puro, ei viranomaisilla taida olla vaikeuksia tehdä asianmukaista lupapäätöstä.

Suojellussa Sorsuanojassa kesän kuivuus näkyy. Varavettä on kivien lomassa, mutta se ei halua näyttäytyä.

Ymparisto.fi – sivuston mukaan Nuorittajoen virtaama näyttää pudonneen jo luokkaan 200-300 litraa sekunnissa. Pitkään jatkuneet helteet ovat laskeneet virtaamat alle ennusteiden, myös Kiiminkijoella alkaa kuivuus näkyä räikeästi. Retkiviltin saa levittää keskelle jokiuomaa kuiville ja veden siloittamille koskikiville.

Helteiden kuivattama  Kiiminkijoen Koiteli. Montako litraa virtaamasta on vielä vara nipistää?

Sateiden lisääntyminen ilmastonmuutoksen myötä kompentoisuu pitkälti lämpötilan kohoamisen aiheuttaman haihtumisen lisääntymisellä. Erittäin kuivat kesät, joita on esiintynyt noin kerran vuosikymmenessä, lisääntynevät tulevaisuudessa 2-3 kertaan vuosikymmenessä. Lisätietoja aiheesta sivustolta ilmasto-opas.fi.

Nuorittajoki tarvitsee jälleen jokaisen Viinivaarasta tulevan vesilitran elääkseen

Hankealueen maanomistajat, kalastuskunnat, luonnonsuojelujärjestöt ja vesialueiden omistajat ovat jättäneet hankkeesta monipuolisesti perustellun vastalauseen. Muistutuksen keskeinen vaatimus on, ettei Viinivaaran alueelle myönnetä pohjavedenottolupaa, ei hankkeen valmistelulupaa, eikä myöskään lupaa lähteiden suojelusta poikkeamiseen.

Vaatimusta on perusteltu sillä, että
– Varsinais-Suomen ELY-keskus vaati hankkeelle valtioneuvoston käsittelyn
– alueella on 1. luokan suojelukohteita, hakemusliitteissä olisi pitänyt olla asiasta EU-komission lausunto
– hanke olisi toteutuessaan vesilain, luonnonsuojelulain, vesienhoitolain, ympäristönsuojelulain ja EU-direktiivien vastainen
– varaveden hankinta vain yhdestä kohteesta ei ole riskinhallinnan kannalta turvallisin vaihtoehto
– isoissa kaupungeissa, joissa pintaveden lisänä käytetään pohjavettä, se hankitaan useilta alueilta
– vedensaannin tilannetta Oulussa ollaan jo nyt parhaillaan parantamassa
– valtuuston päätös 2015 toukokuussa oli niukka, ja hanke monelta osin muuttunut siitä, mistä päätös tehtiin
– kaikkea ratkaisevastikin vaikuttavaa aineistoa ei tuotu julki päätöksentekijöille
– hankkeen hintalappu on paisunut rajusti vaikka Viinivaara-vaihtoehtoa esitettiin juuri sen edullisuuteen vedoten
– hankkeen luontovaikutuksia aiotaan vähentää kuivina kausina, mutta samalla todetaan ristiriitaisesti, että otettava vesimäärä alueelta täytyy olla koko ajan tasaista
– ympäristövaikutusten arviointi on suorittamatta koko putkilinjaston osalta vaikka putkilinja on kaikkiaan noin 100km pitkä
– hankkeen riskikartoitusta ei esitellä hakemuksessa
– alueen muuta yritystoimintaa ja virkistyskäyttöä vähätellään hakemuksessa
– jokien ja purojen virtaamat vähenevät liikaa, Nuorittajoen virtaama pysähtyisi alivirtaamakausina, ja kosket jäätyisivät kokonaan, mikä hävittäisi joen syyskutuiset kalakannat
– lähdepurojen todelliset virtaamamäärät eivät ole kenenkään tiedossa
– tehdyt sähkökalastukset on suoritettu lainvastaisesti (asia menossa kevään 2018 aikana oikeuden ratkaistavaksi), minkä vuoksi niihin nojaavat tutkimukset tulee jättää huomioimatta
– koepumppauksissa on todettu, että kolmessa pumppauspaikassa vedenlaatu ei muuttunut, kaikissa muissa paikoissa vedestä löytyi rautaa ja mangaania
– täysimääräinen vedenotto osoittaa piittaamattomuutta luontovaikutuksia kohtaan
– hankealueella on Natura-alueiden lisäksi kaksi yksityistä luonnonsuojelualuetta, joiden perustamissopimuksessa olevat määräykset ovat voimakkaasti ristiriidassa vesihankkeen vaatimien toimenpiteiden kanssa
– Hanganhetteessä ja Hämyhetteessä esiintyy lehtopalsamia, mutta sitä ei ole huomioitu hakemuksessa lainkaan, vaikka laji on 1. luokan suojelukohde
– Kiiskiojan hete ja oja puuttuvat tarkasteluista kokonaan, vaikka Kiiskioja on arvokkain osa koko Kälväsvaaran Natura-alueella
– Viinivaaran ja Kälväsvaaran lähteet ovat maakunnallisesti ja valtakunnallisesti merkittävä lähdekokonaisuus
– alueen näyttävimpiin ja antoisimpiin lähteisiin haetaan suojelusta poikkeamislupaa
– hakijan esittämät tiedot ja väittämät ovat täysin vastakkaiset, kuten esimerkiksi sivujen 84 ja 87 perustelut osoittavat
– hakija on esittänyt korvaaviksi lähteiksi jo Naturassa olevia lähteitä
– numeeriset taulukot ja niiden sanallinen tulkinta on selvästi ristiriidassa
– alueella muodostuvan pohjaveden määrä on arvioitu todellista suuremmaksi
– hakija ei ole perustellut miten on mahdollista se, että kokonaisvaikutus on vähäinen, vaikka lähteiden antoisuus muuttuu merkittävästi (s. 93-94)
– viitasammakkoselvitys on tehty väärään aikaan ja väärässä paikassa
 

Muistutuksen tekijöinä ovat olleet: Kiiminkijoen kalastusalue, Kiiminkijoki ry, Kiiminkien luonnonsuojeluyhdistys, Hetejärven kalastuskunnan osakaskunta, Juorkunan kalastuskunta, Särkijärven kalastuskunta sekä iso joukko yksityisiä vesialueen omistajia

Pudasjärven paliskunta vastustaa Oulun Veden vedenottamohanketta hankkeen todennäköisesti aiheuttamien merkittävien vaikutusten vuoksi. Viinivaaran suunnitellun vesihankkeen vedenottamot rakenteineen sijoittuisivat kokonaisuudessaan Pudasjärven paliskunnan alueelle. Viinivaara ja Kälväsvaara ovat porojen tärkeitä laidunalueita, siellä laiduntaa suurin osa paliskunnan 2200 porosta. Alue on myös porojen rykimäaluetta.

Vedenottohankeen vaatiman infran rakentaminen sekä käytönaikaiset huolto- ja tarkkailutoimet aiheuttaisivat alueella häiriötä melun ja lisääntyvän liikenteen muodossa. Pumppaamoiden vaatimat aidatut alueet vaikeuttaisivat porojen laiduntamista ja vedenottamo MV9/3 myös poroerotusta, koska se sijaitsee paliskunnan perinteisellä Viinivaaran erotusaidan paikalla.

Porot ovat erityisen herkkiä häiriölle vasoma-aikana ja pienten vasojen kanssa liikkuessaan. Useat suunnitelman pumppaamot sijoittuvat porojen kokoamisen kuljetusreiteillä.

Paliskunnan kanssa ei ole käyty minkäänlaista vuoropuhelua vesihankkeen tiimoilta eikä hakemuksessa ei oteta lainkaan huomioon hankkeen vaikutuksia poronhoidolle. Paliskunnalle aiheutuu hankkeesta suoria ja epäsuoria laidunmenetyksiä. Lisätyötä aiheutuu, mikäli porojen kuljettaminen erotusaitoihin vaikeutuu.

Paliskunta vaatii, että kaikki haitat ja menetykset tulee korvata sille täysimääräisinä, ja korvausvelvoitteet tulee sisällyttää lupamääräyksiin.

Oulunkaaren ympäristöpalvelut (kokous 29.3.2018) pitää tärkeänä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kannanottoa luonnonsuojelulain 66 §:n mukaisesta valtioneuvoston käsittelyn vaatimuksesta. Natura-alueiden suojeluperusteina olleita luontotyyppejä ja niitä edustavien kohteiden heikentämistä ei tule sallia. Lähteissä tapahtuvat muutokset ja purkautuvan pohjaveden määrän vähenemisen vaikutukset näkyvät mahdollisesti vasta pitkän ajan kuluessa. Muutokset pohjaveden määrissä voivat heikentää alueen nykyisten käyttäjien toimintamahdollisuuksia alueella oleellisesti. Elinkeinoista kärsijöiksi voivat joutua luontomatkailu ja poronhoito, virkistyskäyttäjistä marjastajat, retkeilijät, kalastajat ja metsästäjät. Paikallisten asukkaiden mielipiteet on myös otettava huomioon. Näistä ja muista lausunnossaan esiintuomistaan seikoista johtuen Oulunkaaren ympäristöpalvelut katsoo, ettei valmistelulupaa tule myöntää.

Oulunkaaren ympäristöpalveluiden kannanotto on luettavissa kokonaisuudessaan Oulunkaaren verkkosivustolta.

Luontoarvojen turvaaminen vedenotosta huolimatta on käytännössä mahdotonta.

Utajärven kunnanhallitus lausuu kokouspäätöksessään 3.4.2018 seuraavaa:

On tärkeää, että Oulun Vesi varautuu veden hankinnan osalta mahdollisiin häiriö- ja poikkeustilanteisiin ja pyrkii ottamaan pintaveden käytön rinnalle uuden toimitusvarman pohjavesivaihtoehdon. Pohjaveden ottamisen vaihtoehtoja tulee kuitenkin pohtia ja punnita uudestaan. Viinivaara ei ole ainoa vaihtoehto Oulun kaupungin vedenhankinnan turvaamiseksi eikä valmistelu ole huomioinut muita vaihtoehtoja tasavertaisesti. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan (3. vaihemaakuntakaavan ehdotuksen) suunnittelumääräyksien noudattaminen ja alueen luontoarvojen turvaaminen vedenotosta huolimatta on käytännössä mahdotonta. Hanke ei voi edetä tässä muodossaan, vaan muita vaihtoehtoja on palattava selvittämään hyvän ja osallistavan suunnittelun periaatteita noudattaen. Valmistelulupaa ei yllä mainituin perustein tule myöntää. Lisäksi Utajärven kunta esittää, että hanke keskeytetään kohdealueen arvokkuuden vuoksi ja lupahakemus vedetään pois viranomaisen käsittelystä.

Pudasjärven kaupunki: Valmistelulupaa ei tulisi myöntää

Pudasjärven kaupunginhallituksen päätöksessä 27.3.2018 todetaan, että vesihanke heikentää tai saattaa heikentää merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Hankkeella tulee olemaan toteutuessaan jo tämän hetken tiedon perusteella merkittäviä haitallisia vaikutuksia paikallisiin ihmisiin, heidän elinmahdollisuuksiinsa, alueen elinkeinoihin ja ympäristöarvoihin.
Pudasjärven kaupunki esittää Oulun kaupungille, että vedenottohanke on syytä tässä muodossaan keskeyttää ja vetää lupahakemus viranomaisen käsittelystä pois. Kaupunginhallitus päätös oli yksimielinen.

Vain oma on Oululle suojelukelpoista ja arvokasta – ajakaamme yhteisvoimin Olvassuon kansallispuistohanketta

Oulun kaupunginvaltuusto päätti 29.1. kokouksessaan suojella Sanginjoen ulkometsän alueelta 1127 hehtaarin suuruisen alueen. Tämä päätös lyö kipeästi vasten kasvoja edellisellä valtuustokaudella tehtyyn päätökseen vedenottohankkeesta, joka aiotaan toteuttaa Utajärven ja Pudasjärven alueilla sijaitsevista Viinivaarasta ja Kälväsvaarasta. Luontoa arvostetaan vain oman kunnan alueella ja linjana on, että Oulu ensin! Meistä naapureista tämä ei hyvälle tunnu. Oulun kaupunginvaltuusto asettaa oman etunsa täysin vastakkain naapurikunnan ja -kaupungin edun kanssa.

Sanginjoen ulkometsän aluetta on yritetty hakea kansallispuistoksi, mutta valtio ei moiseen suostunut vähäisten suojeluarvojen vuoksi. Alueen sijainti ja esimerkiksi kansallispuistojen mittakaavassa melko vaatimaton pinta-ala huomioon ottaen on kyseenalaista, onko kohteella edellytyksiä jatkossakaan kehittyä erityisen merkittäväksi (Sanginjoen ulkometsän hoito- ja käyttösuunnitelma 2009–2020). Lisäksi ulkometsän inventoitujen Metso-kohteiden sijainti ja yhteenveto Metso luokkien I–III kohteita löytyi maastoinventoinnissa yhteensä 109,4 hehtaaria.

Olvassuon Natura-alue on 27037 hehtaaria, josta noin 6000 hehtaarin alue perustettiin luonnonpuistoksi 1982. Aluetta on haettu kansallispuistoksi, ainoastaan metsästysoikeuksista ei päästy sopuun, joten hakemus raukesi. Olvassuon tärkeimmät suojeluarvot ovat aapasuot, lähteet ja lähdepurot sekä letot. Viinivaaran alueen tärkeimmät suojeluarvot ovat lähteet ja lähdepurot, tervaleppäkorvet ja erilaiset sammalet ja niin edelleen. Suojeluarvoja löytyy runsaasti.

Kirkaslampi, joka on iso 38 hehtaarin kokoinen lähde, on kansainvälisen luokan matkailu- ja virkistyskohde. Lammen ympäristö on poikkeuksellinen suoluontoineen ja hiekkaharjuineen ja sitä olisi helppo kehittää matkailijoiden käyttöön niin, ettei suo ja maasto kärsi matkailijoiden tuomasta rasituksesta. On täysin käsittämätöntä, että Oulun kaupunki on aktiivisesti halunnut, että Kirkaslammen aluetta ei kehitettäisi. Nimittäin muutama vuosi sitten oli jo sovittu Metsähallituksessa, että iso alue metsästä olisi siirretty talousmetsäkäytöstä suojeluun. Oulun kaupunki teki lobbaustyötä niin, ettei suojelu mennyt ministeriössä läpi. Tällä hetkellä Oulun Vesi vastustaa alueella olevan Pirttisuon suojelua maakuntakaavassa. Suojelun estämisen taustalla on Viinivaaran vedenottohanke, jota se ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Oululla olisi useita muita vaihtoehtoja toteuttaa varaveden saanti oman kunnan alueelta. Oulun ei tarvitse tulla raiskaamaan ja turmelemaan naapurikunnan maita.

Olvassuo on poikkeuksellinen suo pohjaveden virtauksien ansiosta. Suo on rehevä, kasvillisuus on erittäin monimuotoinen ja lajisto on harvinainen jopa Euroopan mittasuhteessakin. Olennaista on, että suolle purkautuu pohjavettä.

Vedenotto pysäyttäisi pohjaveden virtaamisen suolle, mistä olisi seurauksena koko suon ekosysteemin muuttuminen, koska suo elää pohjavesistä. Pohjaveden virtaaman loppuminen muuttaisi suon karummaksi, vähälajisemmaksi ja kuivemmaksi tehden suon arvottomaksi. Näin kansallispuistohanke jouduttaisiin hautaamaan.

Ajakaamme yhteisvoimin Olvassuon kansallispuistohanketta ja unohdetaan vastakkainasettelu luontoasioissa. Tässä olisi meille yhteinen tulevaisuus.

Eero Pirttikoski
Utajärven kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja (kesk.)
Oulunkaaren kuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja

(Mielipide on julkaistu myös mm. sanomalehti Kalevassa 3.2.2018)

Oulun kaupunginvaltuutettu Kalevassa:

Oulun vesiholto vaatii suunnanmuutosta

 

Kalevassa oli 19.7 juttu kaupungin varavesihankkeen uusista mutkista. Jutussa tuotiin esille ely-keskuksen päätös, joka edellyttää hankkeen käsittelyä valtioneuvostossa, johon tarvitaan myös Euroopan komission lausunto. Päätös oli odotetun suuntainen. Kun kaupunginvaltuusto äänesti varavesihankkeesta toukokuussa 2015, niin noin puolelle valtuustoa oli selvää, että ratkaisun päätyminen Viinivaaran arvokkaaseen lähdealueeseen viivyttää kaupungin varavesihankkeen etenemistä jälleen kerran epämääräiseen tulevaisuuteen. Veden ottaminen tuolta alueelta on tarpeetonta, koskapa on olemassa useita vaihtoehtoja, kuten valtuuston äänestyksessä tuli esille; tuo yhdellä äänellä hävinnyt ”hajautettu” vaihtoehto olisi ollut hyvä ja nopea alku pohjavedestä muodostuvan varavesijärjestelmän kehittämiselle. Tuossa järjestelmässä voitaisiin myös lisätä pohjavesiresursseja alueellisesti yksi kerrallaan ja samalla voitaisiin parantaa yhteyksiä naapurikuntiin. Ja aivan esimerkkinä Koillismaan suunta sikäläisiin pohjavesiin Kuusamontien vartta pitkin olisi hyvin rationaalinen vaihtoehto. Kaupungin virkamiesten ajama Viinivaara -hanke sisältää lukuisia kummallisuuksia. Esimerkiksi nyt kaksi vuotta valtuustokäsittelyn jälkeen Oulun Veden sivuilla oleva investoinnin kustannusarvio on noussut valtuuston käsittelyssä annetuista luvuista yli 50 prosenttia 49 miljoonaan euroon. Toki tuo oli siinä mielessä ennakoitua, että esitettyjä lukuja pystyttiinkin kritisoimaan liian alhaisina, mutta kritiikillä ei ollut mitään vaikutusta. Nyt pyytäessäni kustannusten noususta tarkempaa erittelyä en saanut kuin ympäripyöreitä vastauksia. Arvelen, että kustannusten nousu ei jää tähän. Valtuuston käsittelyn jälkeen selvisi, että reilua viikkoa aikaisemmin oli valmistunut Oulun Veden tilaama selvitys tuon tavoitellun vedenoton vaikutuksista pohjaveden pintoihin. Tulokset olivat ratkaisevasti huonompia kuin mitä luottamushenkilöille oli kerrottu, edustaen pahimmillaan jopa yli kahden metrin alenemia pohjavedessä. Näitä muuttuneita lukuja ei kuitenkaan kerrottu päätöksenteossa valtuustossa. Kumma piirre on myös tuo yleinen jumiutuminen Viinivaaraan viimeisten vuosikymmenten aikana. Koko ajan ollaan tilanteessa, että vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole selvitetty. Jostain syystä on myös poissuljettu ratkaisumalli, jossa tehtäisiin oikeasti varavesijärjestelmä, jota käytettäisiin vain pienellä osuudella varaveden todellisesta kapasiteetista. Tämä vähentäisi keskimääräisiä ympäristövaikutuksia ja toisi etuna sen, että lähtötilanteessa kyseisten alueiden pohjaveden pinta on korkeammalla tasolla. Viinivaaran lähdealue on aivan poikkeuksellinen näillä leveysasteilla. Viinivaaran 26 lähdepuron sisältävää lähdettä ovat herkkä kokonaisuus, eikä ole mitään syytä uhrata tuota aluetta olipa tarkoituksena jatkuva taikka puhtaasti varavetenä oleva resurssi.

Juha Vuorio
DI kaupunginvaltuutettu (ps.)

Mielipide julkaistu Kalevan Lukijalta-palstalla 25.7.2017

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 12.7.2017 antamassa lausunnossa (VARELY/116/2017) todetaan suunnitellun vedenoton Viinivaarassa ja Kälväsvaarassa heikentävän merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura2000-verkostoon. Tämän vuoksi vedenotolle ei tule myöntää lupaa. ELY-keskus ei antanut arviotaan pelkkien tutkimusraporttien perusteella, vaan teki asiantuntijoidensa voimin päiviä kestäneen maastotarkastelun toukokuussa Viinivaaran-Kälväsvaaran alueella. Hankeesta laaditut tutkimusraportit ELY-keskuksen arviossa todetaan pääosin laadukkaiksi, mutta tutkimatta on jäänyt esimerkiksi 12 arvokasta lähdettä ja osa edustavimmista lähdepuroista. Vedenottomäärän pienentäminen aikaisemmista suunnitelmista ei vähennä riittävästi Natura-suojeltujen luontoarvojen heikentymistä. Vedenoton vaikutusten suunnitellut kompensaatiotoimenpiteet eivät ole toimivia, ja osaa niistä ei voida soveltaa ympäri vuoden. Viranomainen on kiinnittänyt huomiota myös kuulemismenettelyyn (yksityiset luonnonsuojelualueet, maan omistajat), ylimitoitukseen mittausarvoissa (imeytymisprosenttina käytetty teoreettista maksimia) ja mittaussuureiden vaihteluun (sadanta, muodostuva pohjavesi). Oulun veden verkkosivustolta löytyvät arviot vedenoton vaikutuksista ovat järkyttävää luettavaa, joten raportteihin perehtyneille ELY-keskuksen lausunto oli odotusten mukainen ja sen johtopäätös ainoa mahdollinen.

Vesihankkeen alue sijoittuu noin 60km:n päähän Oulun keskustasta. Se ulottuu haittavaikutuksineen Olvassuon ja Kiiminkijoen Natura2000 – alueille osin rajautuen niihin.

Olvassuon Natura-alueen(FI1103829) kuvaus ympäristöhallinnon sivustolta:

Olvassuo on laaja erämainen ja hyvin kehittynyt aapasuoalue, jossa on runsaasti jokia ja puroja. Alue on maamme edustavimpia suurlinnuston pesimäalueita ja siellä on runsaasti harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Valtaosa metsistä on pienehköinä suosaarekkeina. Vanhat metsät ovat paikoitellen hyvinkin luonnontilaisen oloisia, mm. lahopuuta on pistemäisesti hyvinkin paljon. Metsät ovat enimmäkseen mäntyvaltaisia, mutta kuusikoitakin on paljon. Alueeseen sisältyy paikoin myös käsiteltyjä metsäalueita. Olvassuon metsiensuojelullinen merkitys on suuri. Alueen laajuus ja erämaisuus lisäävät yhdistymän arvoa.

vedensaannin varmistaminen on tahdottu tehdä vain yhdeltä, muiden kuntien alueella sijaitsevalta Viinivaaran seudulta, vaikka muitakin mahdollisuuksia tavoitteen saavuttamiseksi olisi. Hankkeella on ollut monta nimeä ja vaihetta, mutta päämääränä näyttää olevan ottaa alueelta niin paljon vettä kuin laki sallii. Ongelmana on se, että suunniteltu vedenotto vaikuttaisi haitallisesti suunnitellun vedenottoalueen suojeltuihin luontoarvoihin, mm. Natura-suojellun Kiiminkijoen vesistöön, Viinivaaran ainutlaatuiseen lähteikköalueeseen ja suojelualueisiin sekä Olvassuon Natura-alueisiin. Kunnat, joiden alueella suunniteltu vedenottoalue sijaitsee vastustavat hanketta, samoin suurin osa alueen maanomistajista, asukkaista ja mökkiläisistä.

Kiiminkijoen Natura-alueen (FI1101202) kuvaus ympäristöhallinnon sivustolta:

Kiiminkijoen pääuoman pituus on noin 170 km, ja korkeusero merenpinnan ja joen alkukohdan välillä on 151 metriä. Valuma-alueen koko on 3 845 neliökilometriä ja järvisyys alueella on 3,4 %. Vesistöalueen suurimmat järvet ovat joen latvoilla. Joessa on kaikkiaan 70 koskea, joista näyttävimmät ovat Kalliuskoski (Puolanka), Kurimonkoski (Utajärvi) ja Koitelinkoski (Kiiminki). Suurimmat sivujoet ovat Nuorittajoki, Tilanjoki-Pirttijoki, Vepsänjoki ja Jolosjoki. Vähäisestä järvisyydestä ja vesistön kapeudesta johtuen virtaaman vaihtelut joessa ovat suuria. Kiiminkijoki on erittäin suosittu virkistys- ja kalastuspaikka. Retkeilijöille on tarjolla taukopaikkaverkosto. Kiiminkijoki on arvokas, koska se on harvoja jäljellä olevia suhteellisen luonnontilaisia jokia. Joki on myös maisemallisesti arvokas, koskineen, vyörytörmineen ja kalliorantoineen.

Hankkeen toteutuminen olisi myös selkeässä ristiriidassa hanke-alueella sijaitsevien yksityisten luonnonsuojelualueiden (YSA208035) suojelumääräyksien kanssa, joissa todetaan, että suojelualueella voi suorittaa ainoastaan sellaisia toimenpiteitä, jotka tukevat suojelun toteutumista.

Vedenottohankkeen alueen summittainen sijainti näkyy tästä. Tarkempi hankkealueen rajaus ja suunnitelmat löytyvät Oulun Veden sivuilta.

Viinivaarahankkeen pitkä historia ulottuu 1980-luvulle, yli 30 vuoden päähän, jolloin kaupungin talousveden laatua ja mahdollisuutta pohjaveden käyttöön siirtymiseen käsiteltiin kaupunginhallituksessa useaan otteeseen.

1986 päätettiin, että Oulun kaupungin pitkän tähtäimen vedenhankintavaihtoehto ratkaistaan laadittavan yleissuunnitelman pohjalta.

1992 hyväksyttiin perusselvitys Oulun kaupungin pitkän tähtäimen vedenhankinnan toteuttamiseksi.  Tuolloin valittiin yleissuunnitelman vaihtoehto, joka sisälsi pintavesilaitosten parantamiset ja mahdollisen pohjaveden käyttöön siirtymisen.

2000 valmistui Ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Tuolloin alkoi näyttää siltä, että hankkeen toteuttaminen edellyttäisi valtioneuvoston poikkeamislupaa, koska suunniteltu vedenotto vaikuttaisi merkittävästi vedenoton vaikutusalueella oleviin Natura-kohteisiin.

2002 valmistui Ympäristövaikutusten arviointiselostus ja se asetettiin nähtäville asianomaisiin kuntiin sekä kuulemistilaisuudet järjestettiin YVA-lain edellyttämällä tavalla.

2003 valmistuivat pohjavesiselvitykset

2004 Oulun kaupungin liikelaitosten lautakunta totesi päätöksessään, että hanketta ei ole syytä jatkaa, mutta  kaupunginhallitus hyväksyi siitä huolimatta Oulun Veden esityksen jättämisen ympäristölupavirastolle.

2005 jätettiin lupahakemus Pohjois-Suomen ympäristövirastolle.

2006 hakemusta täydennettiin Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston pyytämillä lisäselvityksillä

2008 Oulun Vesi muutti Pohjois-Suomen ympäristölupavirastossa käsittelyssä olevaa lupahakemusta: Ratkaisussa vedenottamoiden lukumäärää oli vähennetty ja haluttua vesimäärää pienennetty Viinivaara-Kälväsvaara-alueella.

2010 Pohjois-Suomen aluehallintovirasto myönsi äänestyspäätöksellä elokuussa Oulun kaupungille edellä mainitun hakemuksen mukaisen luvan. Tästä päätöksestä jätettiin kaikkiaan 157 muistutusta ja yksi lausunto, joten lupaprosessin käsittely siirtyi Vaasan hallinto-oikeuteen. Muistutuksissa esitettiin huoli lähde- ja vesiluonnon säilymisestä alueella.

2012 Vaasan hallinto-oikeus antoi asiasta päätöksensä: Hallinto-oikeuden mukaan Oulun Vesi ei saa ottaa pohjavettä alueelta. Oikeus palautti jo myönnetyn pohjaveden ottoluvan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. Hallinto-oikeuden mukaan hanke saattaa vaikuttaa merkittävästi alueen luontoon. Vaasan hallinto-oikeus ratkaisi samalla myös toisen Viinivaaraan liittyvän asian: Oulun Vesi oli hakenut lupaa Ison Olvasjärven säännöstelyyn ja Vainionsuon tekojärven rakentamiseen ja säännöstelyyn pohjaveden oton haittojen kompensoimiseksi. Aluehallintovirasto oli hylännyt tämän hakemuksen ja Oulun Vesi oli valittanut tästä päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus palautti samalla myös tämän asian aluehallintoviraston uudelleen käsiteltäväksi.

2013 selvitettiin vaihtoehdot uudestaan. Oulun Vesi teetti konsulteillaan uuden tutkimuksen. Nyt ei puhuttu enää varavedestä, vaan vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdoista.

2014 Oulun Yliopiston Thule-instituutti teki edellisenä vuonna valmistuneen konsulttityön pohjalta ns. monitavoitearvioinnin, joka selvitti yhteistyössä kaupungin päättäjien, Oulun Veden, konsulttien ja ELY-keskuksen kanssa veden hankinnan varmistamisen vaihtoehtoja. Tuloksena oli neljä eri vaihtoehtoa, joista kolme (VE1,VE2,VE3) oli eri alueiden pohjavesien ja yksi (VE4) pintaveden käyttöön perustuvaa mallia.

2014 Oulun Veden johtokunta päätti esittää jatkotarkasteluun ns. hajautettua mallia VE3

2015 Oulun kaupunginhallitus kuitenkin (äänestyksen tuloksena) päätti johtokunnan esityksestä huolimatta esittää kaupunginvaltuustolle Viinivaaran vaihtoehtoa VE1. Hankkeen investoinnin kustannusarvio oli tuolloin 31,6 milj euroa

2015 Kaupunginvaltuusto hyväksyi kaupunginhallituksen esityksen yhden äänen enemmistöllä.

2016 valmistui paljon uuden hankkeen tutkimuksia, mm. Olvassuon ja Kiiminkijoen Natura-arvioinnit, Vesistöselvitys/vesitasetarkastelu ja Pohjavesimallinnus/virtaussimulaatiot Loppuvuodesta tehtiin myös alueen vesillä sähkökalastuksia sellaisella tyylillä, että niiden laillisuus on parhaillaan virkavallan arvioitavana. Sekä Utajärven että Pudasjärven kunnanhallitukset ilmaisevat Aluehallintovirastolle kielteisen kantansa hankkeen uudelleen käynnistämiseen ja tutkimuslupien myöntämiseen.

2017 valmistui Lähdeselvitykset ja vaikutusarviointi. Oulun Veden sivustolla on esitelty hankkeen herättämiä kysymyksiä vastauksineen. Hankkeen investointikustannus on nyt noin 49 miljoonaa euroa. Hupsista vaan.  Yhteysviranomainen antoi Natura-arvioinneista lausuntonsa. Sen mukaan vedenotto alueelta vaikuttaisi heikentävästi niihin luontoarvoihin, joiden perusteella alue on saanut Natura suojelustatuksenm minkä vuoksi alueelle ei tule antaa vedenottolupaa.

2018 maaliskuussa Oulun vesi toimitti Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle jälleen uuden vesihakemuksen. Aiheena on pohjaveden ottaminen Viinivaara-Kälväsvaara-alueella ja valmistelulupa. Oulun Vesi liikelaitos hakee vesilain (587/2011) mukaista valmistelulupaa toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta. Toisin sanoin pitäisi päästä töihin ensin ja vasta sitten katsoa tuleeko hommasta lopulta valmista. Tämä nykyisin käytössä oleva tapa toimia ei ansaitse hyviä tyylipisteitä – noin kauniisti ilmaistuna. Mutta mikäpä siinä, kun maassa rakennellaan samalla tyylillä ydinvoimalaa ja jätevesiputkia kaivoksilta järviin. Sivusta näyttää, että on otettu rumat (vaikka kai kuitenkin) lain sallimat menetelmät painostaa hankkeita läpi. Painetta lyödään virkamiesten niskaan tyyliin ’meinaattekos evätä hankkeen, vaikka siihen on jo upotettu näin ja näin paljon työtä ja hynttiä’. Tämä hakemus aiheutti vastalauseiden myrskyn, kuten tältäkin sivustolta selviää.

Thule-instituutin tekemä selvitys vedenhankinnalle sisälsi neljä vaihtoehtoista toteutuskelpoista ratkaisua:

VE0 Pintavedessä pysyminen eli Ii-joki

VE1 Viinivaara

VE2 Yli-Ii

VE3 Hajautettu malli, eli kaupungin omien pohjavesien hyödyntäminen. Tätä vaihtoehtoa Oulun Veden johtokunta esitti,  mutta se ei  kelvannut kaupungin johdolle

Tarkemmat tiedot ratkaisuista löytyvät Thule-Instituutin loppuraportista

Viinivaara-vaihtoehdon (VE1) kustannuksia pidettiin sen vahvuutena esiteltäessä eri vaihtoehtojen vertailua päätöksentekijöille. Ko.vaihtoehdon investointikustannus oli Thule-instituutin loppuraportissa 31,6 miljoonaa euroa. Nyt Oulun Veden sivuilta on luettavissa, että vesihankkeen investointikustannukset ovat noin 49 miljoonaa euroa. Hupsista vaan.

Viinivaarahankkeen versiot toinen toisensa perään on hylätty sen vuoksi, että ne vaikuttavat haitallisesti kahden Natura suojelualueen – Kiiminkijoen ja Olvassuon – niihin luontoarvoihin, joiden vuoksi ne on suojeltu. Kiiminkijoen alueella nämä luontotyypit ovat ’pikkujoet ja purot’ sekä ’humuspoitoiset järvet ja lammet’. Olvassuon alueella ’pikkujoet ja purot’, ’lähteet ja lähdesuot’, ’letot’, ’kirkasvetiset järvet’ sekä ’aapasuot’. Haittavaikutukset ulottuvat myös joihinkin alueiden suojelun perusteissa mainittuihin kasvilajeihin.

Suojelustatus on mahdollista kiertää vain, jos vaihtoehtoista ratkaisua varaveden saamiseksi ei olisi. Tämä ehto ei toteudu, se on tullut selväksi jo moneen kertaan lausunnoissa ja oikeusistunnoissa. Vaasan hallinto-oikeus katsoi, että Viinivaaran vaihtoehto ei ole vedenhankinnan järjestämiseksi ainoa mahdollinen. Oikeus totesi myös, että se seikka, että hakemuksen mukainen hanke kustannuksiltaan ehkä on muita vaihtoehtoja edullisempi, ei sellaisenaan merkitse valitun vaihtoehdon etusijaa muihin ratkaisuihin nähden.  

Alueen arvokkaimpien lähteiden suojelemiseksi yksityiset maanomistajat ovat perustaneet suojelualueita, jotka Pohjois-Suomen ELY-keskus on vahvistanut päätöksellään 26.3.2014 suojelutunnuksella YSA208035. Näillä suojelualueilla oleviin lähteisiin kohdistuu voimakkaita vaikutuksia, mikäli vesihanke toteutuisi. Alueiden suojelupäätöksessä selkeästi kielletään ”kaikenlainen maaperän muuttaminen ja ainesten ottaminen” ja sallitaan ”suunnitelman mukaiset suojelutavoitetta tukevat luonnonhoitotoimet”. Nähtäväksi jää, miten hankehakemuksessa todistellaan, ettei pohjaveden otto muuta maaperää, ja että se tukee suojelutavoitteita.

Neotar Media -logo
Design & koodi ~ Neotar Media
Kiiminkijoki ry -logo läpinäkyvä pieni
© 2020 Kiiminkijoki ry
Vieritä ylös